Pelottava ajatus lähteä Kaakkois-Aasiaan ennaltamäärittelemättömäksi ajaksi ilman kunnollista suunnitelmaa. Mutta heti kun pääsee paikan päälle, tajuaa sen että parempi nauttia kyydistä niin kauan kuin sitä kestää.
Tällä mentaliteetilla itse päätin kokeilla sitä mitä moni tuttunikin jonkin kumman syystä pelkää kuollakseen. Päätin näyttää kaikille että hei, jopa lähestulkoon minimipalkalla elävä voi saada rahat kasaan kun vain ottaa itseään niskasta kiinni, laatii budjetin ja karsii kaiken ylimääräisen pois elämästään kuten kymppimegasen laajakaistan, jokalauantaiset änkyräkännit ja mikä tärkeintä – ystävät.
”Don´t jump the fence.”
Sain kymmenen kuukauden aikana säästöön joka kuukausi noin 600-700 euroa tällä tekniikalla. Matkakassaan tuli lisärahaa työpaikan kesälomarahasta ja irtisanomisrahoista arviolta 3000 euroa. Suositeltavaa on toki ettei ole lainoja maksettavana tai tyttö-/poikaystävää ruokittavana. Ennen matkaa minun piti hommata reppu, passi, menolippu, rokotukset ja vakuutus. Näihin meni arviolta 1500 euroa. Loput säästöt jäivät itse reissua varten.
En ollut ennen tätä reissua käynyt Euroopan ulkopuolella, joten pakko myöntää – hieman jännitti lähteä heti ensimmäiseksi Kiinaan poukkoilemaan. Ei ole nimittäin mikään helpoin valtio matkustaa yksinään ilman kunnollista karttaa, mandariinikiinan taitoa tai Boring Planetia.
”No helmets, please.”
Voitin kuitenkin useasti pelkoni matkan aikana ja löysin itseni monista tilanteista mistä en olisi ennen reissuun lähtöä osannut edes kuvitella; päällimmäisenä tulee mieleen Borneon viidakossa rämpimiset, Nepalin rotanpurema tai Vietnamin heroiiniseikkailu. Viimeisestä saa kysellä henkilökohtaisesti, en – jos totta puhutaan, muistanut kirjoittaa siitä mitään kirjan sivuille.
En enää muista missä vaiheessa keksin ruveta pitämään matkastani sarjakuvapäiväkirjaa, niin vain tapahtui. Alkuvaiheessa kirja oli hieman sutasten tehdyn näköistä mutta jossakin vaiheessa matkaa kirjan teosta tuli päivätyöni reissun päällä. Kun minulta kysyttiin matkan päällä ammattiani, sanoin aina että kirjailija ja läväytin tämän tekeleeni heidän nenän eteensä.
Päiväkirja on tosiaan piirretty kokonaan matkan aikana milloin missäkin (alun muutamaa sivua lukuun ottamatta). Pyrkimyksenä oli saada aikaiseksi mahdollisimman totuudenmukainen päiväkirja minkälaista reppureissaaminen (lue: rinkkaaminen) oikeasti on. Tarkoituksenani oli kertoa rinkkaamisen arjesta ja kurjuudesta, eikä vain siitä kuinka hienoja maisemia näen joka päivä, ja kuinka hienoa on olla ulkona oravanpyörästä. Rinkkaaminen ei ole aina niin herkkua mitä ystäväsi sinulle kertovat.
Mutta silti sitä on pakko suositella. Ja jos päätät lähteä elämäsi seikkailulle, niin jooko, pysy poissa turistiloukoista ja niistä backpacker-mestoista, ne ovat oikeasti tylsiä paikkoja. Mene sinne missä paikallisetkin hengaavat. Vielä parempi on sellainen paikka jossa ei hengaa kukaan muu ihminen sinun lisäksesi. Paitsi ehkä muutama eläin. Rinkkarin paratiisi. Uniikki mesta. Shangri-La on tämän kissan viimeinen etappi.
謝謝
– Kai
”I certify that the completed form is true, if false, I would like to be punished.”
Pienenä knoppitietona vielä; ihan alkuperäisen suunnitelmani mukaan tarkoituksenani oli pyöriä vain ja ainoastaan Kiinassa sen aikaa mitä viisumini olisi sallinut. Suunnitelma vähän muuttui paikan päällä. Voi pojat kun harmittaa.
Zombailut 