KOMMENTTIRAITA 17.4.2013 KLO 13:38
Tuo kännykän pölliminen oli loppujen lopuksi oikeastaan helpotus. Toki menetin yhteyden siinä moneen ihmiseen Suomessa (kaikilla kun ei Facea ole) ja valokuviakin hävisi toistasataa.. Mutta se että oli yksi tavara vähemmän huolehdittavana, toi minulle suurta iloa ja vapautta. Monta kertaa reissun aikana teki mieli heittää reppuni mäkeen tavaroineen ja mennä pelkkä lannevaate vyötäröllä etiäpäin.
EDIT: Vapautta toi myös se että välillä oli mukava tietää ettei kukaan tiennyt sen hetkistä olinpaikkaani. Yleensä minulla oli meinaan tapana laittaa viestiä jollekulle missäpäin suurin piirtein liikuin.. Tämänkaltaista vapautta kaipaan aika ajoin.
KOMMENTTIRAITA 17.4.2013 KLO 13:48
Nuo monttubileet olivat hämmentävät. Ruoaksi oli vastikään tapettua sikaa. Verijuomaa kaupan päälle. Sekä tietysti helvetisti viinaa.
Seisoin oviaukolla. Kun katson olohuoneeseen, suvun naiset laulavat bileiden sankarille virsiä. Kun katson oikealle puolelleni, suvun miehet vetävät viinaa pihalla ja pelailevat uhkapelejä. Sitä missä pitää veikata jotenkin noppien silmäluvut.
Kirkolle :peukku: tuosta ilmaisesta majapaikasta. Siinä vaiheessa kun kysyivät mihin kirkkokuntaan kuulun, niin meinasin tukehtua. Ei oo mun heiniä moiset.
Vaivaantunutta välillä sanoa ettei usko mihinkään kun joku uskovainen kysyy. Kysyvät miksen usko. Useimmiten vastaan vain ”Tulin järkiini…” Monet eivät tästä tykkää, mutta hittoako kyselevät. En minäkään kysele heiltä miksi itse uskovat mihin ikinä uskovatkaan. Ei kuulu minulle.
Lainaus toki on: ”Maasta maahan, maassa maan tavalla” -Raappana
Lahti mainittu.
KOMMENTTIRAITA 26.4.2013 KLO 11:57
”No guys, please.”
Manilaan palatessani suunnitelmani oli yöpyä jossakin kaupungin bisnesalueen lähettyvillä. Löydän pitkän etsimisen jälkeen minulle suositellun hostellin. Olin toki ensin kahlannut läpi Manilan keskustan parinkin jeepneyn kyydillä ja lopuksi vielä riksalla jonka kuskilla ei ollut mitään hajua missä hostellini sijaitsi vaikka toisin väitti.
Hostellin omistaja näyttää minulle huoneen, sitten ilmoittaa tyynen rauhallisesti että valitettavasti ei voi kuitenkaan antaa sänkyä minulle. Huoneessa on vaikka kuinka monta vapaata sänkyä. Miksi ei voi antaa minulle sänkyä? Syystä että: huoneessa yöpyy muutama tyttö jotka olivat pyytäneet omistajalta että tämä ei päästäisi huoneeseen miehiä. Ilmeisesti omistaja ajatteli ettei hostellille tule ketään muita joten oli luvannut tämän näille neljälle tytölle. En kerro ketä tytöt oikein olivat, koska monet teistä ajattelee väkisinkin että, no niinpä tietysti. Ne perkeleet taas vauhdissa.
Pyysin omistajalta että antaisi tytöille viestin: Älkää pyytäkö tällaista. Ei mitään järkeä.
Omistaja tiesi tuttunsa kautta toisen hostellin Manilassa joka olisi yhtä edullinen. Ainoa että sinne on noin tunnin matka jeepneyllä. Kello oli tässä vaiheessa iltakuuden pintaa. Oikeasti hostellille oli kahden tunnin ajomatka koska kiertotiet. Kaiken lisäksi jeepney jätti minut väärässä kohti pois vaikka (jälleen kerran) vakuutti sen olleen oikea kohta. Pimeässä talsin, kyselen missä on se ja se osoite. Viittovat oikeaan suuntaan. Lopulta päädyn rautaovelle jossa summeri. Päästävät sisälle, mukava paikka. Saan sängyn itselleni. 2 euroa per yö. Lähellä monta hyvää ravintolaa ja lentokenttä josta lentäisin parin päivän päästä kohti seuraavaa valtiota.
Zombailut 