Track 01: Kiina

KOMMENTTIRAITA 8.4.2013 KLO 11:08

Tämä ensimmäinen päivä oli katastrofi kaiken kaikkiaan. Kaikki tunteet totisesti huipentui loppuillasta. Hotellia etsiessäni meinasi oikeasti tulla äitiä ikävä. Kun kukaan ei puhu kieltäsi. Väsyttää vitusti. Tajuat että olet toisella puolella palloa vailla mitään suunnitelmaa/karttaa/opaskirjaa. Halu selviytyä kuitenkin puskee päälle.

Kuten heti ekana iltana sain sen huomata, yksi vittumaisimmista asioista reissatessa oli saapua (uuteen) kaupunkiin/kylään pimeän jälkeen. Varsinkin jos sataa ja sinua muutenkin väsyttää kun juuri istuit kahdeksan tuntia tunkkaisessa bussissa, niin pinna on kireällä siinä vaiheessa.

Jossakin vaiheessa reissua lakkasin tästä kuitenkin välittämästä ja osasin nauraa asialle. Jos jouduin nukkumaan kadulla tai ojassa niin mitä sitten. Pääasia että saisin unta.

Kuten Tyler Durden aikanaan sanoi ”Just let go”.

KOMMENTTIRAITA 28.4.2013 KLO 12:39

Xulinin oma reissublogi valokuvin höystettynä: http://tieba.baidu.com/p/1162960405?pn=1

Suosittelen käyttämään Google Translatoria. Hassua settiä. Toki useimmiten tekstit kääntyvät esimerkiksi näin ”Sun muste Buddha Cock lanka ymmärrystä.”

Allekirjoittanut on mukana noin ekat parikymmentä sivua.

Tässä vielä kuva minkä piirsin Xulinille lahjaksi:

”Aloin oppia hyvä pohja-vuotias sarjakuva oppinut kaksi vuosikymmentä puhalluksen jälkeen kotimaisen sarjakuvan teollisuus? Tämä on improvisaatio sarjakuvia, kuten Super kulkuri!” – Xulin

KOMMENTTIRAITA 9.4.2013 KLO 16:10

Isoissa kaupungeissa (varsinkin Kiinassa) kannattaa olla tarkkana juna-asemien kanssa. Yleensä kaupungeissa on neljä asemaa: pohjoinen, läntinen, itäinen ja eteläinen. Itse olin pariin otteeseen väärällä asemalla koska en tajunnut katsoa junalippua oikein. Ja etäisyydet näiden asemien välillä on sitten suht suuret, että kannattaa varata aikaa ainakin  tunti siirtymiseen. Junalipuissa kun lukee esimerkiksi määränpäänä ShangaiNan, niin se tarkoittaa (muistaakseni) eteläistä asemaa. Shanghaissa taisi olla jopa viisi asemaa.

Shanghain asemasta tuli vielä mieleen. En muista mikä se niistä viidestä asemasta oli mistä lähdin seuraavaan kaupunkiin, mutta se asema oli aivan jäätävän kokoinen mesta. Eläissäni ollut nähnyt niin isoa hallia. Lähinnä siitä tulee mieleen se kääpiöiden mesta Taru Sormusten Herrasta. ”None shall pass.”

Eiku sori, väärä leffa..

KOMMENTTIRAITA 8.4.2013 KLO 12:48

Kuumuus näillä seuduin on sietämätöntä. Tai lähinnä kosteus. Lähentelee kesäaikaan sellaista 95 prosenttia. Vaatteet liimaantuvat väkisin ihoon. Kaikki haisee pahalta. Usko tai älä; monet paikallisistakin vihaavat jatkuvaa kuumuutta, vähän samaan tyyliin kuin Suomessa vihataan jatkuvaa kylmyyttä. Tai ainakin itse vihaan.

 

KOMMENTTIRAITA 28.4.2013 KLO 12:41

Olisikohan se ollut Aleksi ”Pystybaari” Oulusta joka minulle tokaisi että 

”Kolmannella viikolla reissatessa iskee aina niin sanottu matkahulluus. Rupeaa näkemään asiat toisesta perspektiivistä.”

Ei mikään ihme siis että kuvioihin ilmestyi seuraavalla sivulla esiintyvä Reissumies.

KOMMENTTIRAITA 9.4.2013 KLO 16:23

Tämä teeseremoniahuijaus alkoi ensin Pekingissä ja sittemmin yleistynyt myös Shanghaissa. Eli kävelet pitkin Shanghain katuja ja yhtäkkiä sinua lähestyy hyvin pukeutuneet nuoret kiinalaiset jotka puhuvat hyvää englantia. Kyselevät kaikenlaista siinä. Jossakin vaiheessa ehdottavat että lähtisit heidän mukaansa kokemaan hieman kiinalaista perinnettä. Näin jälkikäteen ajateltuna koko homma kuulostaa hyvin epäilyttävältä, mutta he tekevät sen niin hyvin naamioiden että ekalla kerralla minua jäi harmittamaan kun en lähtenyt. He eivät tuputtaneet sitä kuten monissa muissa maissa on tapana. Muutenkaan en ajatellut etukäteen että Kiinassa voisi olla tällaisia koijareita liikkeellä. Kiinassa nimittäin poliisit eivät katso hyvällä jos turisteja kohdellaan tällä tavoin. Turvallinen maa meille ulkomaalaisille, mutta pinnan alta löytyy likaista peliä omaa kansaa kohtaan.

Oli miten, varokaa. Oma vikasi jos lähdet mukaan ja huomaat että joudut maksamaan satoja euroja teekupillisesta.

KOMMENTTIRAITA 8.4.2013 KLO 12:54

Tätä jatkuvaa kuumuutta pääsee vain karkuun hyvin ilmastoiduissa ostoskeskuksissa joissa meinaa helposti saada flunssan. Hyvä kikka saada asiakkaita sisään, mutta parempi pysytellä poissa niistä. Tämän vuoksi todennäköisesti sain tuon flunssan.

Tulista ruokaa suosittelen syömään. Kehosi ajattelee tulisen ruuan jälkeen että onpas mukava palata takaisin normikuumuuteen.

20 tuntia junassa. ”Hard seats are fucking shit” -Jonny

KOMMENTTIRAITA 8.4.2013 KLO 13:43

Jonny yritti vakuutella minua ennen tätä keskipitkää junamatkaa että ostaisimme itsellemme makuupaikat junasta. Itse sain vakuutettua Jonnylle että matkasta tulisi huomattavasti hauskempi pelkillä penkeillä istuessamme. Voisimme hassutella enempi paikallisten kanssa. En enää muista millä vitun logiikalla näin oikein ajattelin.

Junan sisään astuessamme kaikki vaunut olivat täynnä savua. Ensimmäiset ajatuksemme olivat että kuolemme häkään jos ikkunoita ei avata. Vaikka ikkunat avattiin, savu lähti pois vaunuista vasta sen jälkeen kun junamme lähti liikkeelle. Meitä vastapäätä istui joukko kiinalaisia. Heillä oli mukanaan järkyttävä määrä tavaraa, jalkalampuista autonrenkaisiin. Olivat ilmeisesti muuttoa tekemässä tai jotakin, meille se ei ikinä selvinnyt koska kukaan junassa ei yllättäen puhunut englantia. Heidän tavarat ja kaikkien muidenkin roinat olivat pitkin poikin junaa, lähinnä kaikkien tiellisinä. Sekaan kun änget aimoläjän kälättäviä kiinalaisia, niin siitä syntyy melkoinen keitto.

1 junavaunu
100 kiinalaista
Vitusti salkkuja, reppuja ja muuta kamaa
Röökinsavua
Pirtua
Valmisnoodelia

Kaikki nämä tungetaan junavaunuun. Hauduta 20 tuntia ja valmista tulee.

Edelleen hämmästelen sitä että miten helvetissä jotkut niistä matkustajista pystyivät nukkumaan seisaaltaan liki koko junamatkan. Kaikkeen selkeästi voi tottua.
Junissa kuitenkin huomaa kiinalaisten yhteisöllisyyden, sen että kaikki vetävät yhtä köyttä. Jos yksi näyttää siltä että pian tuupertuu, niin hänelle annetaan istumapaikka ja itse seistään. Jos yhdeltä loppuu matkaeväät kesken niin hänelle annetaan omista sapuskoista.

Vielä sen mainitsen että kun vaihdat jostakin Kiinan suurkaupungista toiseen, mietit mielessäsi ”Ai että, onpa mukava mennä vähän pienempään kaupunkiin, jossa on vain kymmenen miljoonaa asukasta.” Näin ajattelin muutamaan otteeseen, sillä tämä oli ainoa tapa jolla pysyin järjissäni näissä megakaupungeissa.

EDIT 16.4.2013 KLO 12:25 Järjissäni pysymisestä: Minulla oli mukanani sellainen hyvin pieni 3D-veistos Maapallostamme jota pyörittelin sormieni välissä aina kun koti-ikävä meinasi iskeä päälle. Sitä kun katseli hetken aikaa, tajusi kuinka pieni kotiplaneettamme onkaan ja kuinka lähellä kaikki ystäväni ja sukulaiseni ovatkaan. (Itsesuggestiota?)

Track 02: Thaimaa

KOMMENTTIRAITA 8.4.2013 KLO 12:22

Aina kannattaa olla skeptinen hyvienkin kavereidesi suosittelemista paikoista. Kaikilla on omat mieltymyksensä. Phi Phi-saari jota minulle suositeltiin ei vastannut lainkaan kaverini esittelyä paikasta. Täynnä turisteja ja kalliita yöpymispaikkoja vaikka piti olla ”rauhallista ja makeita rantoja”. Showt mitä joissain ruokaravintoloissa näytettiin iltaisin, olivat hyvin väsyneen näköisiä. Järkyttäviä paikkoja tällaiset massaturistipaikat. Thaimaa ei ole tätä. Thaimaa ei ole pilalla, pitää vain etsiä ne oikeat paikat.

EDIT: Piti mainitsemani että kuulemma vilahdan erään suomalaisen matkatoimiston tv-mainoksessa. Killun meressä ja virnistelen tuttuun tyyliini. Itse en ole tätä nähnyt. Laitan sen videon tänne tai jonnekin jos sen jostakin jotenkin bongaan.

KOMMENTTIRAITA 8.4.2013 KLO 12:30

Ladyboyt tunnistaa joko
A) Aataminomenasta
B) viiksenhaituvista
C) siitä että näpräävät hiuksiaan koko ajan
D) epäilyttävästä varjosta kun katsot valoa vasten hameen läpi

KOMMENTTIRAITA 8.4.2013 KLO 12:33

Sen elävän torakan olisin voinut kyllä jättää syömättä. Ties missä paskassa se otus oli juuri ennen kuolemaansa hiippaillut. Arviolta viisi senttimetriä pitkä otus se oli (ei niitä pikkuisia). (Miksi leveilen tällä?) Söin pään ensin. Siinä vaiheessa kaikki brittitytöt ja ehkä muutama pojistakin kiljui. Hauska oli huomata että torakan ruumis vielä jatkoi elämäänsä ilman päätä. Luulin että se oli vain legendaa. Loppuruumiin laitoin kieleni päälle ja se tarrasi jaloillaan siitä kiinni. Krunts. Limaa suu täys. Jostakin kumman syystä olen aina pelännyt torakoita ja vielä kummallisemmasta syystä olen aina halunnut maistaa moista otusta. Voitin pelkoni. ”Keittiömestari suosittelee.”

Ruokajuomaksi suosittelen Johnny Walkerin Red Labelia. Jos Blackiin on varaa, niin sekin varmasti käy. Chianti myös.

KOMMENTTIRAITA 9.4.2013 KLO 16:57

Suunnittelin Laosin jälkeen tekeväni revisitin Thaimaahan mutta Intian viisumihommien (siitä lisää myöhemmin) takia se jäi tekemättä. Pohjoinen jäi tutkimatta. Thaimaa-osuus jäi siis valitettavan lyhyeksi. Pahoittelut siitä. Todennäköisesti tämä vituttaa vain ja ainoastaan itseäni.